Pääministeri Matti Vanhasen kolumni Turun Sanomissa 12.2.2010

Mistä työurissa on kysymys

Kun vajaa vuosi sitten nostin julkiseen keskusteluun kysymyksen työurien pituudesta, jäi asian perustelu keskustelun muiden elementtien alle. Asian perustelu oli siinä, että suurten ikäluokkien ikääntymisen sekä julkisen talouden olemassa olevien vastuiden takia Suomi eli tulevaisuudessa yli varojensa.

Laskelmat osoittivat, että tässä maassa tehty työ ei riittänyt siihen elintasoon, josta haluamme pitää kiinni.

Taustalla oli Talousneuvostolle laadittu, Valtioneuvoston kanslian tutkijoiden kirjoittama Ikääntymisraportti, jonka alaotsake kuuluu: ”Kokonaisarvio ikääntymisen vaikutuksista ja varautumisen riittävyydestä”. Raportti on päivätty 22.1.2009 ja se on ollut siitä päivästä lähtien kaikkien saatavilla. Taustalla oli myös solmittu ”sosiaalitupo”, joka ei hallituksen mielestä ollut vielä riittävä.

Työurista käynnistynyt keskustelu johti sitten valtiovallan ja työmarkkinaosapuolten yhteiseen kirjaukseen siitä, että työmarkkinajärjestöt selvittivät työurien pidentämiskeinoja Jukka Rantalan ja Jukka Ahtelan työryhmissä. Niiltä odotettiin uskottavia esityksiä keinoiksi työurien pidentämiseen. Hallitus ei työryhmien työhön puuttunut. Ne saivat myös kuukauden lisää aikaa.

Parhaillaan on menossa OECD:n ja muiden asiantuntijoiden arviointi siitä, minkä verran todellista työurien pidennystä löydetyillä keinoilla saadaan. Hallitus arvioi tilannetta OECD:n tulosten ollessa käytössä.

Kun VM:n kansantalousosasto nyt helmikuun alussa julkaisi kestävyysraportin Julkinen talous tienhaarassa, oli viesti samanlainen. Raportin painelaskelman mukaan Suomella olisi 5,5 bkt-prosentin suuruinen kestävyysvaje vuonna 2015, ellemme korjaisi kuljettua uraa.

Toisin sanoen Suomi elää yli varojensa. Parannuskeinoja tässä tilanteessa olisi neljä: lisätä tuottavuutta, lisätä tehtyjen työtuntien määrää pitkällä ajalla, nostaa kokonaisveroastetta tai puuttua julkisen talouden menopuoleen.

Jokainen vuosi lisää keskimääräisiin työuriin tarkoittaa kolme miljardia euroa lisää verokertymää tai vastaavaa julkisten menojen alentumista.

Puhtaan teoreettisesti, kestävyysvajetta ei olisi, jos keskimääräiset työurat olisivat neljä vuotta pitempiä. – Käytännössä pitkät työurat tarkoittavat mielekästä työtä hyvin johdetuissa työyhteisöissä.

Jos taas mitään korjaavaa ei tehdä, reagoivat rahamarkkinat ja Suomen luottokelpoisuus laskee ja korot nousevat.

Käsillä olevista keinoista työurien pidentäminen ja tuottavuuden nosto olisivat sittenkin tasapuolisempia ja hyväksyttävämpiä kuin vaihtoehtoina olevat veronkorotukset tai leikkaukset. Jälkimmäiset ovat kaiken lisäksi supistavia toimia, joiden vaikutus kertautuu kehityksen edetessä

Yhteiskuntamme perustuu sosiaalieettisesti sopimukseen siitä, miten koottavat varat ja avoinna olevat mahdollisuudet jaetaan nykypolven sisällä ja sukupolvien kesken. On olemassa hiljainen sopimus, että emme vie vaurautta ja mahdollisuuksia tulevilta polvilta. Kestävyysvaje tarkoittaa pahaa säröä tässä sopimuksessa.

Ellei nykyinen polvi hoida vastuitaan, syrjäytämme osan joukosta työttömyyteen ja annamme tuleville polville perinnöksi köyhtyneen Suomen.

Tästä on kysymys, kun puhumme työurien pidentämisestä. – Analyysien jälkeen on aika linjata toimintatapamme.

Matti Vanhanen