Pääministeri Matti Vanhanen OP-Pohjolan seminaarissa
Uusi suunta Suomelle
(muutosvarauksin)
Hyvät kuulijat,
Parhaillaan olemme loivasti nousemassa pois talouden taantumasta. Tästä eteenpäin talouden uutiset ovat voittopuolisesti hyviä uutisia. Samaan aikaan Suomea rassaa suhdannetilanteesta riippumatta globalisaatiosta johtuva teollisuuden rakennemuutos, jossa tuotantoa ja työpaikkoja on siirtymässä tai uhkaa siirtyä sinne, missä tuotannontekijät ovat edullisempia tai missä tuotanto voi tapahtua lähellä kulutuksen painopistettä.
Sekä taantuma, sen ylittämisestä aiheutuva kustannus että rakennemuutos pelkistävät kansantalouden fundamentteja. Kehityksen suuntaa on ajateltava uudelleen. Viimeisimmän arvion mukaan kokonaistuotanto on oleva vuonna 2015 15 mrd euroa alemmalla tasolla verrattuna siihen, mitä ennustettiin vuonna 2008.
Teollisuustuotannon alenema on suhteellisesti kansantuotteen laskua suurempaa.
Tässä esitetyn arvion taustalla on monia oletuksia, joista toteutuva talouskasvun taso on varsinaisin kysymysmerkki. Osa kasvusta on omissa käsissämme, osa riippuu maailmantalouden toipumisesta.
Tänä vuonna julkisen talouden alijäämä ylittää selvästi EU:n viitearvon 3 prosenttia BKT:stä.
Hallitus on kaikilla toimillaan pyrkinyt ylläpitämään luottamusta talouteen. Olemme varoneet syventämästä kriisiä julkisen vallan toimin. Edelliseen lamaan verrattuna meitä on auttanut euroalueen jäsenyys. Se on osaltaan luonut vakautta ja pitänyt korot alhaalla. Tämä EU-jäsenyyden suurin etu pyrkii meiltä unohtumaan. Silti syvin suhdanne heijastuu lähivuosiin, joiden aikana valtionvelan ennustetaan kasvavan 10 mrd eurolla vuosittain.
Mutta taantuman, rakennemuutoksen ja velkarasituksen lisäksi on neljäskin ongelmakohta.
Talouteen tuo painolastia se, että ikäsidonnaiset menot kasvavat lähivuosina. Meillä Suomessa 65 vuotta täyttäneiden osuus kasvaa EU-maista nopeimmin vuoteen 2030 asti. Tämän jälkeen kehitys tasaantuu, mutta huoltosuhde jää pysyvästi korkealle tasolle. Tilastokeskuksen tuoreen väestöennusteen mukaan suomalaisten elinajanodote kasvaisi 9,5 vuodella v. 2060 mennessä.
Tämä eliniän pidentyminen on voimakkainta lähivuosikymmeninä. Nykyiset 30+ ikäiset elävät siis noin 10 vuotta pitempään kuin vanhempansa.
Ellemme suunnittele ja tee korjausliikkeitä, ei julkinen talous ole pitkällä aikavälillä kestävällä pohjalla. Riippuu lähimpien vuosien yhteisistä valinnoista, vajoammeko köyhtymisen kaltevalle pinnalle vai osaammeko ottaa kestävän vaurastumisen suunnan. Oikoteitä ei näissä asioissa ole.
Eniten vaurastumiseen vaikuttaa kansakunnan tekemä vuotuinen työ.
Toinen iso asia on julkisen talouden rakenne: siis sellaisten toimintatapojen löytäminen, jolla kulut pysyvät kurissa. Kolmas iso asia on verotus: olen havainnut, että yhteiskunnassa vallitsee suhteellisen laaja käsitys kokonaisveroasteen nostamisesta.
Vaikka taantumassa pahin on ohi, kasvaa työttömyys ainakin tämän kevään. Edellä mainittu kansakunnan ikärakenteen muutos vaikuttaa jo parissa vuodessa tarjolla olevan työvoiman määrää supistaen niin, että työllisyysaste palautuu ehkä jo v. 2013 kriisiä edeltäneelle tasolle.
Vaurastumisen tai köyhtymisen problematiikkaan liittyy yllättävä havainto: voimme parantaa asemiamme viisaalla omistamisella. Suomi on vanheneva teollisuusyhteiskunta. Tämä kannattaa sanoa toiseenkin kertaan: Suomi on vanheneva teollisuusyhteiskunta. On tärkeää, että suhtaudumme karttuneeseen varallisuuteen oikein. Kaikkia tuloja ei tarvitse tienata työllä Varallisuutta pitää pystyä hallitsemaan niin, että siitä saadaan pääomatuloja suomalaisille.
Varallisuuden makuuttaminen pelkästään kotimaisessa kiinteässä omaisuudessa tai pankkitileillä on samaa kuin rahojen säilyttäminen sukanvarressa.
Kannustan kansalaisia pitkäaikaissäästämiseen ja osakesijoittamiseen. Vaikka laman takia ei ole ollut mahdollista toteuttaa pienten osinkotulojen verovapautta, ei sitä kannata tulevaisuudessa unohtaa.
On olemassa yhteys hyvin toimivien, läpinäkyvien arvopaperimarkkinoiden, laajoihin kansankerroksiin ulottuvan osakesijoittamisen ja Suomeen ankkuroituvien yritysstrategioiden välillä.
Kun osakemarkkinat toimivat, on maallikkosijoittaminen helpompaa ja riskittömämpää ja kun on laajaa suomalaista omistusta, tulee suomalaisia jäseniä valituiksi yhtiöiden hallituksiin, mikä puolestaan vaikuttaa sijaintivalintoihin ja strategioihin.
Suomi kulkee kehityksessä muutaman sukupolven Keski-Eurooppaa ja Ruotsia jäljessä, mutta perijäsukupolvet tulevat väistämättä. Jo seuraava sukupolvi ”perii maan”, niin että jotakin varallisuutta jää jo ylikin. Tähän kehitysvaiheeseen pääsemistä muuten hidastaa aluerakenteen raju muutos: siis se, että jokainen sukupolvi rakentaa uudet asuintalot ja yhdyskunnat ja maksaa sen mukaisesti asuntovelkaa ja kunnallisveroja.
Näen, että tässä kohtaa omistamisen logiikka yhtyy hyvinvointivaltion sellaiseen tulkintaan, jota sosiologit kutsuvat osallisuus-yhteiskunnaksi tai osakkuus-yhteiskunnaksi. Tällaisessa yhteiskunnassa valta ja vastuu kytkeytyvät toisiinsa. Tällaisessa yhteiskunnassa tulonjako on tasaisempaa kuin muuten olisi. Työnteolla olisi sijoittamismahdollisuuden kautta lisäkannusteensa.
Ymmärrys talouskysymyksistä leviäisi laajoihin kansalaispiireihin. Informaatiovirta toimisi myös toisinpäin: sijoitusvalinnoillaan ihmiset kanavoivat tietoaan ja arvostuksiaan elinkeinoelämään. Jossakin mielessä ihanteellinen yhteiskunta toimisi kuin osuuskunta: siinä jokaisella kansalaisella on mahdollisuus olla asiakasomistaja.
Runsas vuosi sitten tein näiden talouden fundamentaalien pohjalta ns. kasvualoitteen. Olemme jäämässä investointien osalta muusta Euroopasta jälkeen. Suomi ei investoi riittävästi kotimaisiin liikenneväyliin, kotimaisiin energiahankkeisiin ja bioenergiaan, tutkimukseen ja tuotekehitykseen, laajakaistaan ja kaivostoiminnan infraan. Kaikki nämä esimerkit ovat suuren luokan investointeja, joissa tarvitaan valtion, yritysten ja esimerkiksi eläkerahastojen PPP –yhteistyötä.
Maailman talousfoorumi on viime viikolla kiinnittänyt huomiota samaan ongelmaan. Kehittyvissä maissa ei riittävästi investoida infraan. Budjettirajoitteiden takia lykätään korjausinvestointeja eteenpäin.
Valtiolta puuttuu kuitenkin kätevä väline, joilla näitä isoja investointeja tehtäisiin. Budjettimenettely on näissä asioissa kovin jäykkä eivätkä budjettitalouden edessä olevat haasteet helpota ratkaisua. Viittaankin tässä yhteydessä PTT:n johtaja Pasi Holmin syksyllä 2009 tekemään selvitykseen ns. budjetin ulkopuolisesta rahastosta ratkaisuna sellaisiin investointitarpeisiin, jossa investointi ja siitä koituvat varmat tulot jakautuvat ajassa epäsymmetrisesti. Monissa Euroopan maissa on mainitunlaisia rahastoja, ja sellainen olisi tarpeen meilläkin. Tässä asiassa on juridisia ongelmia, mutta ne voidaan ratkaista kun ratkaistava kysymys ymmärretään.
Menossa oleva rakennemuutos prässää erityisesti metsäteollisuutta, elektroniikkateollisuuden kokoonpanotuotantoa, konepajateollisuutta ja telakkateollisuutta. Menetetyt työpaikat voidaan korvata joko uudella teollisella tuotannolla tai palvelujen viennillä. Uskallammeko katsoa, millaisella uudella tuotannolla?
Meidän pitää uskaltaa: ilmastonmuutoksen oloissa ja aikana, jolloin öljyvarantojen niukkuus on jo Shellin kaltaisten globaaleiden toimijoiden näköpiirissä, voimme sanoa, että tulevaisuudessa häämöttää biotalous. Se tarkoittaa biomassan jalostamista mitä erilaisimmiksi tuotteiksi, sivuvirtojen käyttämistä bioenergiaksi, biologisten prosessien laajaa hyödyntämistä kaivosteollisuudessa, metsäteollisuudessa ja jätteiden käsittelyssä.
Bioteollisuuden kautta avautuvat maailmanlaajuiset teknologisen viennin markkinat. Bioalan integroiduissa laitteissa yhtyvät metsäteollisuuden, tietotekniikan ja konepajateollisuuden uusimmat mahdollisuudet. Biotuotteet ovat markkina sinänsä, mutta Suomen kaltaisen maan vahvuudet ovat laiteviennissä. Tämä edellyttää biotalouden konseptin opiskelua, aineen ja energian kiertojen osaamista.
Biotaloudessa tarvitaan sekä yksityisiä sijoittajia, eläkerahastoja, että valtion roolia riskisijoittajana. Mutta siinä tarvitaan myös pankkeja, varsinkin pk-yritysten rahoittajana.
Osuuspankki on osoittanut olevansa kansalaisten pankki, asuntosäästäjien pankki ja pk-yritysten pankki. Arvioin, että yhdistyneellä OP-Pohjolalla on oleva suuri rooli siinä, miten yhdistetään perijäsukupolvien sijoitustoiminta ja Suomen kansantalouden uusi, edessä oleva suunta.