Pääministeri Matti Vanhanen energiatehokkuusseminaarissa Vaasassa 5.8.2008

Ilmaston muutos on selkeästi ihmiskuntamme suurin globaali haaste ja se linkittyy monilta osin toiseen suureen haasteeseen, jossa nopeasti kasvava väestö ja supistuva maanviljelysala kohtaavat toisensa.

Meidän on samanaikaisesti kyettävä hillitsemään ilmastonmuutosta että sopeutumaan tapahtuvan ilmastonmuutoksen seurauksiin.

Kansainvälisesti tavoitteeksi on asetettu se, että maailman keskilämpötila ei saa nousta enempää kuin 2 celsius-astetta verrattuna esiteolliseen aikaan. Tämän saavuttamiseen ei riitä, että kasvihuonepäästöjen määrä vakiinnutetaan nykytasolle vaan päästöjen määrää on dramaattisesti vähennettävä jo meidän elinaikanamme. EU on asettanut tunnetut tavoitteensa jo vuodelle 2020 ja maailmanlaajuisissa ilmastoneuvotteluissa haetaan parhaillaan mallia, jossa välitavoitteiden kautta on päästävä vuoteen 2050 mennessä jopa 60-80 prosentin päästövähennyksiin.

Monet tänään rakennettavat energiantuotanto- tai teollisuuskompleksit saati varsinkin rakennukset ja asunnot ovat jo vuotta 2050. Ne ovat silloin olemassa ja siksi ajatusten on jo nyt suuntauduttava tuonne. Tämän seminaarin tavoitteena on kiinnittää erityistä huomiota energiatehokkuuteen eli energian säästöön. Asuntomessujen yhteydessä järjestettävässä seminaarissa on luontevana tavoitteena pitää esillä energiapihejä taloja, jotka jo edustaisivat vuosisadan puoliväliä.

Valtioneuvoston kanslia järjestää syksyn aikana kolmen seminaarin sarjan. Seminaareilla halutaan ongelmien sijaan kiinnittää huomiota ratkaisuihin. Esille halutaan nostaa joitakin esimerkkejä niistä sadoista kotimaisista yrityksistä, jotka ympäri Suomea kehittävät päästöjä vähentäviä tuotteita ja palveluita. Nämä yritykset kehittävät ja myyvät lämpöpumppuja, energiatehokkaita lamppuja, pellettikattiloita, matalaenergiataloja, joukkoliikenteen tietotekniikkapalveluita tai vaikka energiankulutusta seuraavia järjestelmiä. Maamme on tällaisia yrityksiä pullollaan. Pulaa ei ole niinkään ratkaisuista kuin keinoista saada ne pikaisesti käyttöön.

Tässä omassa puheenvuorossa keskityn energiatehokkuuden ohella myös painopisteisiin, joita on syytä korostaa etsiessämme oikeita tapoja vähentää kasvihuonepäästöjä.

Tavoitteenamme on, että Suomesta tulee vähähiilinen ja ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävä yhteiskunta. Tarvitsemme vahvan näkemyksen ja vision siitä, mistä vähähiilisen Suomen kansalaiset tulevaisuudessa hankkivat elantonsa, millaisia tuotantotapoja he käyttävät taloudellisessa toiminnassaan, miten he asuvat, millaisia tavaroita ja palveluja he kuluttavat ja miten he viettävät vapaa-aikansa.

Hallitusohjelmassa on ensimmäistä kertaa asetettu tavoitteeksi taittaa energian kulutuksen kasvu. Ministeri Pekkarisen johdolla valmisteltavassa ilmasto- ja energiastrategiassa tullaan syksyn aikana asettamaan konkreettiset tavoitteet energian- ja sähkönkulutuksen tasolle.

Tavoitteiden kannattaa olla samaan aikaan kunnianhimoisia ja toteuttamiskelpoisia. Käytännön energiatehokkuustoimia pohditaan ministeri Pekkarisen asettamassa energiatehokkuustoimikunnassa. Odotan toimikunnalta tuoreita avauksia keinoista saada energiatehokkuuden potentiaali täysimääräisesti käyttöön.

Kyse ei ole kuitenkaan vain tulevaisuuden tavoitteista ja toimikunnista, vaan paljon on jo tapahtumassa. Vuoden vaihteessa toteutettu autoverouudistus on leikannut uusien autojen polttoaineen kulutusta lähes 10 %. Ministeri Vapaavuoren johdolla on valmisteltu esitys rakennusten energiankulutusta ohjaavien rakentamismääräysten tarkistamisesta. Se on tärkeä askel vuoden 2050 maailmaan. Lähiaikoina on syytä odottaa hallitukselta ilmasto- ja energiastrategiaa, joka antaa käytännön tien sille, miten Suomi saavuttaa vuoden 2020 kunnianhimoiset tavoitteet. Tämän jälkeen hallitus antaa lisäksi ilmastopoliittisen selonteon, jossa painopisteenä on vuoteen 2050 mennessä tapahtuva suuri muutos.

Vaasan asuntomessuilla on esillä rakentamista, joka avaa meille näkymän tulevaisuuden lähes energiaomavaraiseen yhteisöön. Kaatopaikan biokaasu lämmittää ja sähköistää kymmeniä taloja. Merikin on otettu mukaan energianlähteeksi. Energian säästö ja uudet tekniset ratkaisut ovat täällä asuntomessuilla tätä päivää, huomenna kaikkien kotiemme arkipäivää.

Joku saattaa kysyä, että onko tällä asuntomessualueen ratkaisulla mitään merkitystä ilmastonmuutoksen kannalta. Kyllä on! Tämä ei ole suuri alue. Asukkaita tulee joitakin satoja. Mutta silti täällä tehdyt ratkaisut vähentävät kasvihuonepäästöjä neljänneksen siitä määrästä, minkä Espoon metropäätöksen arvioidaan tuovan hiilidioksidisäästöjä. Se on satojen miljardien hintainen investointi. Tämä esimerkki kuvaa, kuinka kustannustehokkuutta silmälläpitäen lämmitykseen ja asuinalueiden energiahuoltoon huomion kiinnittäminen on aivan ratkaisevassa asemassa.

Hyvät kuulijat,

Ilmastonmuutos ei päästä ketään helpolla. Jokaisen ihmisen, yhteisön ja kansakunnan tekemiset ja tekemättä jättämiset vaikuttavat paitsi heihin itseensä myös ennen kaikkea muihin ihmisiin. Vastuumme tulevista sukupolvista antaa meille mahdollisuuden ja myös velvollisuuden vähintäänkin yrittää ohjata myös muiden valintoja. Jokainen meistä voi omassa elämässään tehdä asioita, joilla on merkitystä. Jokainen meistä voi tehdä asioita, jotka vaikuttavat. Tarvitaan puheita, päätöksiä ja toimintaa. Hallitus toimii asiassa laajalla rintamalla.

Ilmasto- ja energiapoliittinen keskustelu vaikuttaa Suomessa välillä liian ongelmakeskeiseltä. Painopiste on usein siinä, kuinka paljon ilmastonsuojelu maksaa, mitkä työpaikat saattavat olla uhattuina ja kuinka vaikeaa uusiutuvan energian osuuden kasvattaminen on. Nämä ovat ymmärrettäviä huolia, mutta kuitenkin vain kolikon toinen puoli. Tehtävämme on haasteellinen, mutta se sisältää kosolti mahdollisuuksia.

Suomessa on vähemmän keskusteltu vielä kolikon toisesta puolesta eli siitä, miten me voimme hyötyä ilmastonsuojelusta. Esimerkiksi tuulivoiman käytön lisääminen voi maksaa hieman ylimääräistä, mutta samalla se voi tuoda tuhansia työpaikkoja maailmanlaajuisesti nousevalla teollisuudenalalla. Esimerkiksi viime vuonna uusia tuulivoimaloita syntyi maailmaan jo kolme kertaa enemmän kuin uutta ydinvoimakapasiteettia. Investointien vauhti on nyt hurjassa kasvussa ja suomalaisen teollisuuden kannattaa ottaa tästä kasvusta osansa. Myös aluetaloudelle tällä kaikella on vaikutuksensa ja aluetalouden osalta hallitus selvittääkin parhaillaan ilmastonmuutoksen tarjoamia mahdollisuuksia haasteiden ohella.

Suomen kasvihuonepäästöistä noin puolet syntyy ns. päästökauppasektorin ulkopuolella lämmityksessä ja liikenteessä. Nämä ovat kaksi suurta jokaista suomalaista päivittäin koskettavaa sektoria, joissa me jokainen voimme aidosti vaikuttaa.

Kun tuloksia haetaan, pitää keskittyä siihen, millä todella saavutetaan suuria vaikutuksia. Kaikki toimet ovat tärkeitä ja usein ne täydentävät toisiaan, mutta osa toimista on vielä toisia vaikuttavampia. Siksi olen havainnollisuuden vuoksi koonnut tähän muutaman esimerkin paljon julkisuudessa keskustelluista keinoista ja niillä saavutettavista mittaluokista.

 

ESIMERKKEJÄ PÄÄSTÖVÄHENNYKSISTÄ

	Päästövähennys vuodessa, tonnia CO2
JOS 100 000 OMAKOTITALOA SIIRTYISI ÖLJYSTÄ PELLETTIIN	1 000 000
LIIKENTEEN 5,75 % BIOPOLTTOAINEOSUUS VUONNA 2010	900 000
HELSINGIN ENERGIAN SIIRTYMINEN 20 % UUSIUTUVAAN	800 000
AUTOVEROUUDISTUS	400 000
JOS 500 BUSSIA SIIRRETÄÄN BIODIESELIIN TAI BIOKAASUUN	25 000
KEHÄRATA	10 000
UUSI BIOLÄMPÖLAITOS JOENSUUHUN, teho 30 MW, korvaa raskasta polttoöljyä	10 000
ESPOON METRO	7 000
VAASAN ASUNTOMESSUALUEEN ENERGIARATKAISUJEN CO2-SÄÄSTÖ	1 800

 

Esimerkit kertovat lämmityksen ja sähköntuotannon suuresta merkityksestä ja liikenteen osalta siitä, että pitää kiinnittää huomiota suuriin massoihin ja olemassa olevan liikenteen menetelmien muuttamiseen.

Ensimmäisessä hallituksessani teimme päätöksen sekoittaa vuoteen 2010 mennessä 5,75 % biopolttoainetta liikennepolttoaineisiin ja tässä hallituksessa porrastimme autoverotusta päästöjen mukaan. Nämä kaksi hallinnollista mutta käytäntöön vietävää päätöstä kohdistuvat molemmat jokaiseen autonkäyttäjään ja tulevat jo yksin tuottamaan yli satakertaisen vaikutuksen Espoon metroratkaisuun verrattuna. Mutta silti ratahankkeista puhutaan ilmastonmuutoksen yhteydessä ehkä sata kertaa enemmän kuin tehdyistä aika yksinkertaisista päätöksistä. Ratahankkeita tarvitaan myös, mutta ei pidä rakentaa sitä illuusiota, että ne ratkaisisivat liikenteen päästöongelmia. Valtaosassa Suomea ei rakenneta ratoja henkilöliikennettä varten. Ei täällä Vaasankaan sisäistä liikennettä tulla raiteilla hoitamaan, mutta päästöttömät bussit tuovat nopeasti kalliita raideratkaisuja nopeamman ilmastoteon. Kevyen liikenteen väyliä tulee rakentaa ja pyöräilyä tulee edistää, niin kuin täällä Vaasassa tehdään.

Suurilla kaupunkiseuduilla – käytännössä pääkaupunkiseudulla – on pitkäjänteisesti kehitettävä raideliikennettä. Mutta se ei ole läheskään koko Suomi. Kevyen raideliikenteen tulee olla vaihtoehto raskaan raideliikenteen rinnalla.

Taidetaan hyvin tuntea se, että yhdyskuntasuunnittelussa olen ns. hajakeskitetyn mallin kannattaja. Kannatan yhdyskuntarakennetta, joka koostuu ihmisen mittakaavaisista yhdyskunnista, joissa mahdollisimman moni voi hoitaa päivittäisen asiointinsa kävely- tai pyörämatkalla. Suuri osa suomalaisista kaupungeista ja kirkonkylistä täyttää tämän vaatimuksen. Yhdyskunnan eheyttä on tässä ajattelutavassa katsottu ihmisen ja perheen päivittäisestä ja viikottaisesta elämästä käsin eikä satelliitista, josta katsotaan mikä alue näyttää tiiviiltä.

Uskon, että hajakeskitetyssä mallissa paitsi minimoidaan liikennemääriä, on myös paremmat mahdollisuudet hoitaa muu energiahuolto ekologisesti ja saavuttaa muutenkin luontosuhde päivittäin. Meillä on paljon kirkonkyliä ja keskikokoisia kaupunkeja, joiden energialaitokset toimivat valtaosaltaan uusiutuvalla energialla. Siihen on niissä mahdollisuus olemassa.

Jos alue on liian tiivis ja laaja, kuten pääkaupunkiseutu on, syntyy yhdyskunta, jossa päivittäiset matkat ovat Suomen pisimpien joukkoon kuuluvia, jossa aikaa kuluu matkoihin järjettömän paljon ja jossa energiahuolto joudutaan hoitamaan fossiilisilla polttoaineilla. Näin on Helsingissä 95 prosenttisesti ja me jokainen ymmärrämme sen, että on äärimmäisen vaikeaa muuttaa noin suurta yksikköä ekologiseksi.

Muun Suomen ongelma on siinä, että vaikka päivittäinen asiointi tapahtuu usein lähellä, ovat matkat etenkin maaseudulla usein pitkät. Mutta liikenneteknologian muutos antaa tähän uutta. Autojen moottoriteknologiaa kehitetään nyt kaikkialla, polttoaineisiin tulee vaihtoehtoja, biopolttoaineet yleistyvät, autojen keskikulutus laskee ja erityyppiset sähköautot tulevat markkinoille nopeammin kuin uskomme.

Hybridiauton ostohinta on vielä nykyään hieman kovempi kuin tavallisella bensa-autolla, mutta öljyn hinnan noustessa kukkaro kiittää fiksusta valinnasta joka kerta, kun tankkaa huoltoasemalla. Ja viime syksyn autoverouudistus laski hybridiautojen hintaa jopa 6000-8000 eurolla.

Pian markkinoille alkaa tulla myös sähköverkosta suoraan ladattavia sähköautoja, joiden latauskohtainen ajomäärä sähköllä nousee jo lähelle 100 kilometriä. Sähkön loppuessa moottori siirtyy automaattisesti käyttämään polttonesteitä.

Sähköautoilla voidaan saavuttaa merkittävä energiatehokkuuden nousu ja ne ovat kansalaisten kannalta mielekäs ratkaisu myös kustannusnäkökulmasta. Polttonesteisiin verrattuna kustannukset jäävät jopa 10-20 prosenttiin nykyisten polttonesteiden hintaan verrattuna. Näin siinäkin tapauksessa, että autoissa käytettäisiin sähköä, joka on tuotettu kalliimmistakin uusiutuvista energianlähteistä. Sata kilometriä voi siis helposti autoilla tulevaisuudessa ympäristöystävällisesti parin euron hinnalla. Akkujen lataukseen markkinat osaavat varmasti pian tuottaa myös aurinkokennoja ja tuulimyllyjä, jotka tuottavat lataussähköä silloin kun olosuhteet ovat otolliset. Ja kun autoa ei lataa samat lähteet voivat lämmittää taloa.

Pitkien etäisyyksiä Suomessa sähköautot mahdollistavat myös yhdyskuntarakenteen pitämisen monipuolisena. Toisaalta taas erityisesti kaupunkialueilla sähköautoilla on positiivisia terveysvaikutuksia siitä näkökulmasta, että nykyisen polttonesteautoilun pienhiukkaspäästöt aiheuttavat merkittäviä terveyshaittoja, joiden kustannukset myös yhteiskunnan ja kansantalouden näkökulmasta ovat suuret.

Monet maat ovat lähdössä aktiivisesti edistämään sähköautojen lisäämistä. Esimerkiksi Portugali tekee yhteistyötä Nissanin ja Renaultin kanssa tavoitteenaan saada markkinoille vuoden 2011 aikana sähköauto, joilla voidaan ajaa yhdellä latauksella 200 kilometriä. Tanska ja Israel edistävät sähköautoilua verokannustimilla ja Ruotsi erilaisten tukien avulla. Alkukesän Japanin matkallani minulla oli myös mahdollisuus keskustella aiheesta. Japanin autoteollisuus tuo jo ensi vuonna kuluttajamarkkinoille sähköautoja, joiden maksimi ajomatka yhdellä latauksella on noin 170 kilometriä. Se ei vielä riitä mökkimatkoja Suomessa ajaville, mutta teknologian kehitys on nyt räjähtänyt liikkeelle ja on vain ajan kysymys, että kantomatka pitenee riittävästi.

Suomi ei saa jäädä sivustakatsojaksi tässä kehityksessä. Tavoitteena tulee olla, että autokannan uudistuessa merkittävä osa uusista autoista on jo lähivuosina Suomessakin ladattavia sähköautoja. Näin vuonna 2020 merkittävä osa liikenteessä olevista yksityisautoista voi olla sähköautoja ja muut uudet autot kulkevat muutaman litran keskikulutuksella ja käyttävät polttoainetta, josta ainakin 10 % on biokomponenttia. Näillä keinoilla ei ole mitenkään mahdotonta liikenteen osalta saavuttaa päästöjen tuntuvaakin vähentämistä.

Nyt on selvitettävä Suomeen sopivia keinoja sähköautomarkkinoiden kasvamiseksi myös meillä. Kysymystä käsitellään parhaillaan hallituksen ilmasto- ja energiastrategian valmistelun yhteydessä. Mielestäni keskeisintä on harkita ensitilassa käyttövoimaveron poistamista sähköautoilta. Veron voimassaoloon on vaikea löytää perusteita. Lisäksi on pohdittava Ruotsin mallin mukaan muita tukikeinoja. Oikein toteutettuna sähköautoilun yleistyminen auttaa meitä myös kansainvälisten ilmastovelvoitteiden saavuttamisessa.

Ilmastonsuojelussa ei siis olekaan kyse vain kustannuksista ja menetyksistä, vaan myös säästöistä, voitoista ja saavutuksista. Meille avautuu mahdollisuuksia. Me voimme hyötyä.

Ilmastonmuutoksesta puhuttaessa on meillä viime aikoina usein keskitetty pääkaupunkiseudun joukkoliikennejärjestelyihin ja kaavoitukseen. Kuten edellä oleva sähköautokysymyskin osoittaa, keskustelu on tällöin aivan liian yksipuolista. Suuret muutokset lähtevät siitä, että koko yhteiskunta alkaa toimia uudella tavalla.

Liikenteen jälkeen on hyvä keskittyä toiseen suureen päästölähteeseen – rakennusten energiankulutukseen.

Rakennusten energianormien tiukentaminen kyllä lisää hieman rakennuskustannuksia, mutta toisaalta säästää lämmityskuluissa käytön aikana hintansa moninkertaisesti takaisin. Suomessa on alan huippuosaamista. Rakennusten kokonaisenergiankulutus on 40 prosenttia Suomen koko energiankulutuksesta ja se vastaa peräti 30 prosentista maamme kasvihuonekaasupäästöistä.

Oma peruslinjani suhteessa rakennusten päästöihin on seuraava. Tarvitaan toimia, joilla rakennusten energiankulutusta vähennetään sekä uusissa mutta myös vanhoissa rakennuksissa. Tarvitaan toimia, joilla nykyistä suurempi osa rakennuksista on kaukolämpöverkon piirissä ja kaukolämpö on nykyistä selvästi laajemmin tuotettava uusiutuvalla energialla. Tarvitaan toimia, joilla kiinteistökohtaisessa lämmityksessä siirrytään fossiilisista polttoaineista vaihtoehtoisiin lämmitysmuotoihin – erityisesti pellettiin, hakkeeseen, maalämpöön ja niitä yhä useammin täydentää aurinkolämpö ja tuulivoima. Ja tarvitaan toimia, joilla rakennuksen sisällä syntyvää energiaa – ihmisten ja koneiden tuottamaa käytetään täysimääräisesti energiaksi.

Vaasan messualue muodostaa ainutlaatuisen esimerkin tästä kaikesta.

Harmillista ja jopa typerää on se, että alan suuret toimijat eivät aktiivisesti juurikaan tarjoa näitä ratkaisuja rakentajille talopaketeissa ja materiaalivalinnoissa.
Kaupan teossa asiakkaalle tulisi tarjota näkymä myös tulevaisuuden kustannuksiin. Energian hinnan noustessa, energiatehokkuus on silkkaa säästöä ja ainoa apu. Myöskään uusissa kerrostalokohteissa ei energiatehokkuus ole usein myyntivalttien joukossa. Ehkä pitäisi. Toki tällöin puheelle pitäisi olla myös katetta. Esimerkiksi VTT:n tutkimusten mukaan uusien kerrostalojen lämmitysenergian tarvetta voitaisiin leikata peräti 70 % nykyisestä.

Kun markkinat eivät toimi ilmastopolitiikan näkökulmasta toivotulla tavalla, on valtion ohjattava markkinoiden toimintaa kepeillä ja porkkanoilla. Parhaillaan valmistelussa olevassa ilmasto- ja energiastrategiassa on suuri joukko toimia, joilla pyritään antamaan ihmiselle – kuten omakotitaloasujille – mahdollisuuksia mielekkäisiin energiaratkaisuihin.

Yksi hyvä väline rakennusten energiatehokkuuden edistämisessä on vuoden alussa käyttöön otettu energiatodistus, joka helpottaa tavallisen ihmisen kykyä arvioida rakennusten energiatehokkuutta. Energiatodistus hyödyttää erityisesti asunnon ostajia ja vuokraajia, jotka voivat todistuksen avulla vertailla tarjolla olevien vaihtoehtojen energiatehokkuutta. Energiatehokkuus on myös kiinteistön omistajan etu. Siitä voi tulevaisuudessa muodostua myyntivaltti asuntomarkkinoilla. Tavoitteena on, että hyvästä energialuokituksesta tulisi todellinen kilpailuetu, siten että rakennuksen energiatehokkuus tätä kautta vaikuttaisi kiinteistön tai siinä sijaitsevan asunnon myyntihintaan.

Kestävän teknologian markkinoista

Kestävässä teknologiassa ei ole toki kyse vain päästöistä ja ympäristöstä, vaan myös rahasta ja työpaikoista. Esimerkiksi tuulivoiman maailmanmarkkinat ovat kasvaneet 25–30 % vuodessa koko 2000-luvun. Jo kansakoulumatematiikalla on helppo laskea, mitä näin raju kasvu merkitsee jatkuessaan vuosikausia. Viime vuonna maailmalla investoitiin uusiutuvan energian tuotantoon jo 71 miljardia dollaria. Suomella on vahvan osaamisensa ansiosta erinomaiset edellytykset ottaa kohtuullinen siivu näistä kovaa vauhtia kasvavista maailmanmarkkinoista.

Kukaan ei sitä siivua kuitenkaan meille tule tarjoilemaan, vaan meidän se pitää itse maailmalta hakea. Siinä meitä auttaa, jos kestävälle teknologialle onnistutaan luomaan toimivat kotimarkkinat. Omaa mainiota tuotetta tai palvelua on paljon helpompi kaupitella vaikka Saksaan, Yhdysvaltoihin tai Kiinaan, jos on ensin näyttää referenssejä kotimaasta. Valtio ei voi luoda kotimarkkinoita, mutta voi olla niiden synnyttämisessä apuna.

Energiatehokkuuden hyödyistä

Energiatehokkuus ja energiansäästö ovat monessa mielessä parhaita tapoja vähentää ilmastopäästöjä. Ensinnäkin ne ovat huomattavan kustannustehokkaita. Energiatehokkuudella vähennetty päästötonni tulee lähes poikkeuksetta huomattavasti halvemmaksi kuin päästövähennykset vaikkapa paljon puhutuilla liikenteen biopolttoaineilla tai hiilen talteenotolla ja varastoinnilla. Monissa tapauksissa energiansäästön kustannus on jopa negatiivinen. Toisin sanoen päästöjen vähentäminen energiankäyttöä tehostamalla ei välttämättä maksa mitään, vaan päinvastoin säästää rahaa.

Toiseksi kaikilla energiantuotantomuodoilla on aina haittansa – oli kyse sitten hiukkaspäästöistä, maisemahaitoista, vaarallisista jätteistä tai luonnon monimuotoisuuden hupenemisesta. Vaikka toiset energiamuodot ovat kestävämpiä kuin toiset, täysin haitatonta tapaa tuottaa energiaa ei olekaan. Siksi mitä vähemmällä energiamäärällä pystymme tuottamaan hyvinvointimme, sitä parempi.

Uusin energiatehokkuuden hyöty on se, että mitä vähemmän energiaa kuluu, sitä helpompaa meille on saavuttaa EU:n tavoite uusiutuvan energian osuuden kasvattamisesta. Jos energian loppukulutusta onnistuttaisiin Suomessa vähentämään vaikkapa kymmenen terawattituntia, selviäisimme EU-velvoitteesta neljä terawattituntia pienemmällä uusiutuvan energian määrällä. Neljä terawattituntia on enemmän kuin esimerkiksi tuulivoimalla, peltoenergialla, pelleteillä ja biokaasulla tuotetaan vielä nykyään yhteensä. EU:n uusiutuvatavoitteen haasteellisuudesta – osin ymmärrettävästi – huolissaan olevien kannattaisikin vaatia energiankäytön reipasta tehostamista.

Energiatehokkuuden potentiaalista globaalisti

Energiatehokkuuden lisäämisellä on globaalisti merkittävä potentiaali. Esimerkiksi Kansainvälinen energiajärjestö IEA esitti tuoreessa raportissaan skenaarion, jolla maailman energiaperäiset ilmastopäästöt voitaisiin puolittaa vuosisadan puoliväliin mennessä. Skenaarion edellyttämistä päästövähennyksistä yli kolmannes (36 %) tulisi energian käytön tehostamisesta, runsas viidennes (21 %) saataisiin uusiutuvan energian käytön lisäämisestä ja vajaa viidennes (19 %) hiilen talteenotosta ja varastoinnista. Ydinvoiman merkitys voisi IEA:n arvion mukaan olla kuusi prosenttia tarvittavista päästövähennyksistä.

Hallituksen pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategia

Hallituksen ilmasto- ja energiapoliittinen ministerityöryhmä valmistelee pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategiaa elinkeinoministeri Mauri Pekkarisen johdolla. Strategia on määrä antaa eduskunnalle valtioneuvoston selontekona syksyllä 2008. Strategiassa määritellään Suomen ilmasto- ja energiapolitiikan keskeiset tavoitteet ja keinot kymmeniksi vuosiksi eteenpäin aina vuoteen 2050 saakka. EU:n yhteiset tavoitteet on linjattu Eurooppa-neuvostossa keväällä 2007, mutta jäsenmaiden taakanjako on yhä neuvottelun kohteena EU:n sisällä.
Ilmasto- ja energiastrategiassa linjattavilla toimenpiteillä Suomi täyttäisi EU:ssa sovittavat tavoitteet kasvihuonekaasujen vähentämiselle ja uusiutuvan energian lisäämiselle. Velvoitepaketti edellyttäisi erittäin tiukkoja toimenpiteitä, jotka koskevat kaikkia energiankäyttäjiä ja tuottajia. Uusiutuvan energian lisääminen ja energian käytön tehostaminen parantaa kuitenkin energianhankinnan omavaraisuutta ja toimitusvarmuutta. Niiden edistäminen on siis perusteltua paitsi ilmasto-, niin myös energiaturvallisuus- ja huoltovarmuussyistä.

Ilmasto- ja energiastrategian keskeiset toimenpiteet liittyvät uusiutuvien energialähteiden lisäämiseen sekä energiatehokkuuden ja energian säästön edistämiseen. Energiatehokkuus on strategiassa selkeä painopistealue. Tämä jo senkin vuoksi, että ilman energian kulutuksen kasvun pysäyttämistä ja kääntämistä laskevalle uralle Suomella ei olisi mahdollisuuksia päästä sille esitettyihin uusiutuvan energian ja päästöjen vähennystavoitteisiin. Samaan aikaan, kun rakennamme esimerkiksi lisää ydinvoimaa, on lisättävä energiatehokkuutta.
Osana tulevan strategian linjausten toimeenpanoa työ- ja elinkeinoministeriö on jo asettanut laajapohjaisen toimikunnan energiatehokkuuden kokonaissuunnitelman laatimiseksi. Toimikunnan tehtävänä on yhdenmukaistaa eri sektoreiden toimia ja varmistaa, että sektorikohtaiset toimet toteutetaan mahdollisimman kustannustehokkaasti. Toimikunta työskentelee rintarinnan strategian valmistelun kanssa ja sen työn lähtökohtana ovat strategian linjaukset. Toimikunta ehdottaa tarvittavat toimenpiteet tavoitteiden täyttämiseksi ja arvioi toimien energiansäästö- ja kustannusvaikutukset.

Rakennusten lämmityksen osuus energian loppukäytöstä on runsas viidennes. Tämän vuoksi rakennusten energiatehokkuudella on suuri merkitys myös kasvihuonekaasujen vähentämisessä. Sähkö- ja kaukolämmityksen päästöt syntyvät energiantuotannon yhteydessä. Näihin päästöihin voidaan vaikuttaa EU:n päästökauppajärjestelmän avulla. Talokohtaisen lämmityksen ja päästökaupan ulkopuolella olevan lämmöntuotannon päästöt ovat 9 % päästökaupan ulkopuolisten sektoreiden kasvihuonekaasupäästöistä. Näiden päästöjen sekä liikenteen päästöjen leikkaaminen ovat keskeisessä asemassa, jotta Suomi voi saavuttaa päästökaupan ulkopuolisten sektoreiden päästövähennystavoitteen -16 %.
Uusien rakennusten energiatehokkuuden on tehty jo linjaukset ja ympäristöministeriö aloittanut valmistelun. Uudet rakentamismääräykset tulevat voimaan vuoden 2010 alusta ja niissä vaaditaan lämmitysenergian säästöä asuinrakennuksille 30–40 % nykyiseen määräystasoon verrattuna. Toisessa vaiheessa vuoden 2012 alusta yleistä vaatimustasoa suunnitellaan kiristettäväksi edelleen vähintään 20 prosentilla. Linjaukset tulevat tarpeeseen, sillä kansainvälisen energiajärjestön IEA:n maaraportin mukaan Suomen nykyiset määräykset ovat jäljessä yleisestä pohjoismaisesta vaatimustasosta.

Vanhassa asuntokannassa tavoitteet edellyttävät energiatehokkuuden parantamista ja erityisesti tarvetta vähentää öljylämmityksen osuutta radikaalisti siirtymällä kaukolämpöön, pelletteihin sekä maa- ja ilmalämpöpumppuihin. Tulevaisuudessa on myös mahdollista korvata öljylämmityksessä mineraalipohjaista kevyttä polttoöljyä biopohjaisella polttoaineella. Öljyn ja sähkön hinnan viimeaikainen hyppäys uudelle, ehkä pysyvällekin tasolle, parantaa uusiutuvien energialähteiden kilpailukykyä. Lämmitysratkaisujen muutokset edellyttävät kuitenkin myös valtion tukitoimia olemassa olevan rakennuskannan osalta.

Hyvät kuulijat,

Ilmastonmuutokseen vastaaminen vaatii pitkäjänteistä ja päättäväistä työtä. Muutokset tulevat aiheuttamaan kustannuksia, mutta vielä suurempia kustannuksia aiheuttaisi nykymenon jatkaminen. Kestävän kehityksen periaatteet edellyttävät, että muutos tapahtuu tavalla, joka on niin sosiaalisesti kuin taloudellisestikin kestävä. Kauaskantoisimmat ja vaikuttavuudeltaan aivan keskeiset ilmastotalkoisiin liittyvät ratkaisut tehdään rakennusten energiatehokkuuden parantamisessa ja yhdyskuntarakenteen eheyttämisessä. Oman ihanteeni mukainen yhdyskuntarakenne on hajakeskitetty puutarhakaupunkien ja -kylien Suomi. Myös ratojen varret pitää voida hyödyntää tällä tavalla.

Meidän on kiinnitettävä huomio suuriin linjoihin. Seuraava lista ei välttämättä ole kaikkea kattava, mutta jo pelkästään ripeä toiminta näissä asioissa on tavoiteltavaa. Kaukolämmön käyttöä on laajennettava samaan aikaan, kun talojen energiatehokkuutta lisätään. Talokohtaisessa lämmityksessä tulee edistää siirtymistä biopolttoaineisiin. Maalämpöä on kyettävä hyödyntämään entistä enemmän, täydentäen sitä tuuli- ja aurinkoenergialla.

Joukkoliikenteessä on luotava koko maan kattava lippujärjestelmä, joka mahdollistaa toimivan työsuhdelipun. Lisäksi pidän selvänä, että ajoneuvojen moottoriteknologian, polttoaineiden ja muiden energialähteiden kehitys sisältää merkittäviä mahdollisuuksia. Näitä mahdollisuuksia meidän tulee edistää.